Step blog

No rest for the weary

18.12.2018 klo 16:07

Vähän jo alkaa omassa mielessä siintämään tämän viikon perjantai mikä tarkoittaa päälle viikon täyslomaa tälle ukolle. Vuosi on ollut melkonen, tapahtunut niin paljon hyvää, niin paljon mennyt pieleen – eli siis yrittäjän arkea käytännössä. Olen aina ollut huono nukkumaan ja pärjännyt todella vähällä määrällä unta. Olen aamuvirkku ja en yhtään tykkää jos nukun paljoa yli aamu 7. Mutta tänä vuonna on päässyt sellainen paletti pyörimään mikä on onnistunut syömään siitä pienestäkin vähästä reilun osan. Alkuvuosi meni täydellä tarmolla – normaali työpäivät alkoivat 6 aikaan aamulla loppui 18 aikaan illalla riippuen päivästä. Jos halusi harrastaa jotain niin siinä oli muutama hyvä tunti ennen kuin iltapalaverit Amerikan päätyyn alkoi. Se oli vielä hauskaa. Jännitys ja innostus lähestyvistä Insite leffan ensimmäisistä kuvauspäivistä piti miehen liikkeessä oikein hyvin enkä malttanutkaan juuri nukkua.

Kesästä alkoi sitten aivan muut asiat vaivaamaan ja pyörimään päässä mikä on tehnyt viimeisen puolen vuoden yöunista melkoisen kiintoisaa seurattavaa mutta hyvinhän tänne on jaksettu. Kahvin voimalla ja niin edelleen. Yrityksen pyörittämisessä päästiin aivan uusille stressi leveleille, selkä ongelmat pahenivat kesällä kertarysäyksellä ja mitä nyt näitä itse onnistunut myös päälle kehittämään – tämä yhtälö sai aikaan kauhuelokuvista tutun ilmiön että käytännössä joka yö olen herännyt 2-3 välillä joko sydämen tykytykseen, uuteen ideaan, selkäkipuun tai muuten vaan yölliselle veden haku reissulle. Olen sen sortin tyyppiä että yö on minulle loistava aika stressata ja käydä asioita läpi pään täydeltä joihin juuri sillä sekunnilla ei voi vaikuttaa. Tietenkin. Mutta minkäs teet?

On ihmisiä joita unettomuus vaivaa paljon enemmän kuin minua mutta koin että tämä olisi hyvä syy tähän väliin päivittää blogia. Myös informaationa niille jotka joskus kysyvät miksi silmäni punoittavat aika-ajoin – 3 tunnin yöunet, 8 kuppia kahvia ja koneen näytön tuijottaminen väsyneillä silmillä: resepti on valmis. Mutta edelleenkin minusta on hassua hieman kuinka vähän loppuunsa pitkäänkin jatkunut uneton jakso hidastaa toimintaa. Ainakin omasta mielestä. Muistamisen ja keskittymisen kanssa joo tahtoo olla välillä hieman ongelmaa mutta mihin niitä tarvitsee … Vieläkin pitää olla vain joka päivä kiitollinen että on mahdollisuus tehdä sitä mistä oikeasti tykkää niinpä jokapäiväiset suuret ja pienet haasteet tuntuvat hurjan paljon pienemmiltä ja pirteästi jaksaa seuraavaankin päivään. Mutta hiljalleen ollaan kyllä levon tarpeessa joten jospa vielä siis pirteästi hoidetaan muutama päivä plakkariin ja joulun viettoon!

J

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13