Step blog

Unelmoidaan hetki

10.1.2019 klo 21:21

En tiedä tuleeko tämä kenellekään yllätyksenä mutta olen melkoinen unelmoija. Olen aina ollut ja haluan olla lopun ikääni. Haaveet ja tavoitteet sekoittuvat päässäni hyvin nopeasti mutta itse en ole kokenut sitä suureksi ongelmaksi – vielä. Minulle ei ole koskaan tuottanut ongelmaa puhua unelmistani ja suurista tavoitteistani. Vaikka joillekin niiden kuuleminen on selkeästi ollut ongelma ( tähän nauru hymiö ). Olen pitkään tietänyt mitä haluan tehdä ”kun kasvan isoksi” vaikkakin matkalle on mahtunut myös hieman erilaisempia haaveita myös: pienenä olin varma että talvisin pelaan NHL:ssä ja kesäisin Superpesiksessä. Johonkin siihen väliin oli tarkoitus olla myös oopperalaulaja mutta vuodet karisteli erilaisia haaveita pois ja lopulta myös myöhempinä teinivuosina mielenkiinto urheiluun lopahti. Tykkään vieläkin urheilla kun on aikaa mutta se palo mikä sai pikku-Jeren harjoittelemaan 11 tuntia päivässä pesäpalloa hieman haihtui.

Näin tuli ehkä vielä enemmän tilaa lapsuuden suurimmalle haaveelle: elokuva uralle. Olin n. 9 vuotias kun kävin katsomassa Taru Sormusten Herrasta, Kuninkaan paluu- elokuvan teattereissa ja kun olin 3 tuntia tuijottanut monttu auki suurta fantasia seikkailua niin vastaushan oli ilmiselvä. NHL ja Superpesis pelaajat varmasti voivat iltaisin vääntää vielä elokuvia joten no problem. Tämä haave on pysynyt mukana kaikki vuodet ja konkretisoitunut vuosi vuodelta enemmän. Pienen ikäni minulle on sanottu että höpö höpö ensin pitää koulut käydä ja siinä sivussa jos pystyy vähän elokuva juttuja kehittelemään niin hyvä näin mutta jotain ”järkevääkin” on tehtävä. Ymmärsin yskän. Mutta 14 vuoden iässä leffa maailman palo alkoi kasvamaan isoksi ja unohdin koulunkäynnin käytännössä kokonaan – ja peruskoulun jälkeenhän näin myös kävi. Halusin olla yhteydessä kaikkiin asiasta tietäviin ihmisiin ja oppia itseäni vanhemmilta ja kokeneemmilta ihmisiltä kuinka elokuva maailma toimii ja kuinka pääsisin mahdollisimman pian toteuttamaan omaa unelmaani. Asiat ei kuitenkaan lähtenyt ihan niin vikkelästi liikenteeseen kuin halusin ja ympäriltä tuleva paine koulunkäynnistä jne. vaihtoehdoista alkoi olemaan melkoisen kova ja syystäkin. Vuosien jälkeen sain kuitenkin mahdollisuuden ottaa jälleen konkreettisen askeleen kohti unelmaani mikä tarkoitti myös itselle suurta hyppyä tuntemattomaan – perustaa yritys. Marraskuussa 2015 yritykseni Rainy Day Entertainment Oy oli perustettu ja yli kolme vuotta on tällä tiellä pysytty. Tulevissa blogeissa palaan viimeiseen kolmeen vuoteen tarkemmin sillä nyt keskitytään unelmointiin.

Eli paljoa valehtelematta voin sanoa että sama unelma on kulkenut matkassa yli 15 vuotta. Matka on ollut melkoinen ja se sisälsi myös sen että sain ensimmäisen pitkän elokuvani myös tehtyä ja nyt tekemässä toista. Se mikä miestä jännittää onkin seuraavat 15 vuotta – enää en halua vain puhua suuria, ja epämääräisesti, kuinka haluaisin olla iso elokuvantekijä vaan alla kun on yritys ja tarvitaan konkreettisia tavotteita ( mitkä voivat myös kuulostaa haaveilta )  niin jonkin järjen äänen luulisi kuiskivan että nyt olisi siis korkea aika laskeutua takaisin maan pinnalle ja tehdä realistisia ja fiksuja suunnitelmia. Niin … Ei vain kuulu minun tyyliini.

Viime vuonna kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni fiksulta kuulostavan kommentin mitä tulee unelmointiin, haaveisiin ja tavoitteisiin. Kerroin kaveri yrittäjälle unelmastani rakentaa Saimaan rannalle Euroopan suurin mediatalo. Jonkun korvaan kuulostaa hyvinkin epärealistiselta tavoitteelta – tälle kaverille se tarkoitti että tarvitaan strategia. Ja sitä strategiaa on nyt pitkään kehitelty. En tiedä tuleeko haave koskaan toteutumaan mutta seuraavat 30 vuotta aion tehdä kaikkeni että johonkin asti tässä suunnitelmassa päästäisiin. Katsotaan sitten ehkä silloin mikä tilanne – onko elokuvia enää edes olemassa vai mitä matkan varrella on tapahtunut.

( strategia sessio )

Tämä on myös yksi niistä syistä miksi olen hyvin nopeasti tykästynyt Los Angelesin ihmisiin ja yleiseen ajattelumaailmaan siellä. En väitä että Amerikassa olisi asiat paremmin – monelta tärkeältä osalta ei ole – mutta maassa on selkeästi annettu lupa unelmoida, yrittää, epäonnistua, kehittyä jne. Sitä maailmaa haluan imeä itseeni ja toivon että moni joka unelmoi muuttaisi unelmansa tavoitteeksi ja sanoisi sen ääneen. Tällaista pohdintaa tämänkertaisessa blogissa. Huomenna unelmien tavoittelu jatkuu tällä pojalla!

J

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12