Step blog

Challenges and joys of making a film

5.4.2019 klo 08:09

Otin ehdotuksia vastaan mistä kirjoittaisin tämän aamuisen blogin ja aiheet olivatkin paljon maltillisempia kuin oletin. Ajattelin alunperin jättää tämän aiheen ensi viikolle kun pidämme pidemmän kaavan tuotanto palaverit ja teemme syksyn kuvauksiin tarkemmat tuotanto suunnitelmat. Mutta miksipä ei. Muita hyviä ehdotuksia oli mm. nuoren yrittäjän stressin hallinta – hyvä aihe, mutta en koe hallitsevani sitä joten palaan tähän myöhemmin – sekä, supikoira? Jatketaan …

( kuva viime kesältä Elcoline Safety videon kuvauksista )

Totta kai rakastan elokuvan tekemisen jokaista vaihetta ja tietenkin jokaiseen sisältyy myös omat haasteensa – sehän on selvä. Käsikirjoittaminen on hetki jolloin kaikki on vielä mahdollista, kaikki on fantasiaa eikä ole rajoja ja sen kuin kirjoittaa menemään, lähtee valitsemaan näyttelijöitä ja kuvaamaan! Mutta ensimmäinen jalat maahan tuova palaveri tuotanto henkilöiden, kumppaneiden jne. kanssa onkin sitten hetki jolloin tartutaan realiteetteihin kiinni ja palataanpa taas melkein lähtöruutuun. Käsikirjoituksen ja rahoituksen yhtäaikainen järjestäminen on – noh, se on todellakin oma prosessinsa ja näin itsenäisenä savolaisena elokuvan tekijänä en näe oikein muuta vaihtoehtoa toteuttaa pitkää elokuvatuotantoa. Joten koko homman startti jo sinänsä on omaa tunteiden vuoristorataa. Ylläolevassa kuvassa pohdittiin viime kesänä kuvatun Elcoline Safety videon tuotannollisia haasteita ja kuvauksiin oli pari tuntia aikaa – vielä hyvin kerkeää!

( kuva otettu Irvinessa, CA Vincit Californian toimistolla, jossa myös kuvaamme elokuvaa )

Mutta nyt kuin voin sanoa että alkaa henkilökohtaisesti mielenkiintoisin vaihe tuotannosta. Käsikirjoitus on 99% valmis. Dialogia hiotaan siihen asti kunnes kamerat pyörii ja jopa ottojen välissä. Mutta nyt kaikki palaset ovat paikallaan ( pitkälti ), ja seuraavaksi alkaa kuvauksiin valmistautuminen, lokaatioiden lukkoon lyöminen, aikataulujen ja kaiken järjestäminen. Tuntuu että elokuuhun on pitkä aika mutta kun katsoo listaa mitä pitää selvittää ja hoitaa ennen kuvauksia niin yksi kesä tuntuu kamalan lyhyeltä ajalta. Mutta nyt kuitenkin vielä kaikki on mahdollista ja tunnen olevani elementissäni juuri tässä vaiheessa tuotantoa kun hidas projektin starttaaminen on hoidettu. Nyt kalenterissa on deadline jota ennen saa vielä kehitellä, muutella, kokeilla – mitä vain saa tehdä annettujen realiteettien rajoissa. Kohtaukset on lyöty lukkoon, kuvaamme paljon Saimaalla; mutta nyt on vain päätettävä montako venettä haluamme kolaroida ( spoilers ) ja sen päätöksen mukaan lähdetään sitten kuvaamaan jolloin tällaiset palaset eivät enää liiku. Ja lokaatioiden metsästäminen, tuttujen ja tuntemattomien paikkojen läpikäyminen ja mahdollisuuksien luominen kokonaisuudessaan – se on minun juttuni.

( kuva Skotlannista kesältä 2017 )

Vielä jonain päivänä palaan näihin maisemiin, Skotlantiin. Nyt kuvaamme Itä-Suomessa, Helsingissä sekä Los Angelesissa joissa mielenkiintoisia kuvauspaikkoja kyllä riittää mutta olen salaa haaveillut palaavani Skotlannin ylämaille joka kaikessa fantastisuudessaan sopii elokuva miljööksi paremmin kuin hyvin. Tästä varmasti juttua hyvin pian! Mutta Skotlanti aina mielessä.

 Jos nyt palataan koti Suomeen ja Saimaan rannoille sekä Savon metsiin. Kotiseudullani on erittäin suuri sija minun sydämessä ja sen vuoksi halusin tämän tuotannon tuoda tänne – ja todennäköisesti myös paljon tulevia hankkeita.

Tähän väliin haluankin mainita aiheen joka välillä nousee omassa päässä esille. Kuten tätä blogia ehdotettiin ja paljon vastaavia kommentteja tulee vastaan – miten elokuvan tekijä … ?  Joku minulla myös aina särähtää omaan korvaan kun puhun elokuvan tekemisestä jollain ”ammatillisella” tasolla. Olen tehnyt yhden pitkän elokuvan ja nyt teen toista 10 kertaa isompaa elokuvaa ja kyllä – pyrimme ammattimaisesti tekemään. Mutta tämä on sinänsä hauska aihe ja myös oma haasteensa minun tyylissäni viedä asioita eteenpäin. En koe millään muotoa olevani ammatillinen elokuvan tekijä. Olen aikoja sitten päättänyt tehdä asioita omalla tavallani ja joskus se toimii paremmin kuin hyvin ja joskus taas ongelmia sataa vastaan kaatamalla.  Minulle tärkeintä on oma vapaa tyylini; tykkään opiskella perusasioita, keskustella itseäni kokeneempien ihmisten kanssa mutta omat elokuvani, varsinkin omat elokuva tuotantoni, haluan tehdä juuri sillä savolaisen pienen pojan älyvapaalla meiningillä minkä koen omakseni ja olenkin onnistunut pitkälti kasaamaan porukkaa ympärilleni jotka ymmärtävät tyylini. Ja totta kai löytyy myös niitä jotka ei ymmärrä.

( kuva viime kesältä Navitakselta – kuvassa Jarkko Tammisen kanssa pohditaan – jotain … )

No mutta itse kuvaukset! Toki odotan Insite elokuvan alkavia kuvauksia kuin kuuta nousevaa. Silloin se kaikki oikeasti tapahtuu. Se mikä kuvataan on lopullista elokuvaa, eikä se enää muutu. Kuvaukset ovat iso prosessi, paljon liikkuvia osasia, mutta oikeiden ihmisten kanssa ja hyvällä tiimityöllä isokin haaste saadaan kyllä vietyä maaliin. En malta odottaa että päästään suomalaisten ja amerikkalaisten näyttelijöiden kanssa oikeasti filmaamaan ne kohtaukset joita ollaan pyöritelty jo jonkin aikaa. Se on nautintoa. Se on raskasta. Se on hauskaa. Se on vaikeaa. Ja kuvauksista tulee varmasti riittämään juttua vielä pitkäksi aikaa!

( kuva SF Soundilta kun Kimmon kanssa väännettiin Ensitreffit elokuvan äänimixausta )

Elokuvan jälkituotanto on vihdoin se vaihe kun pääset näkemään mihin se vuosien hullu juokseminen ja hajoileminen on johtanut. Elokuva on purkitettu ja nyt se pitäisi leikkailla, liimailla, väännellä, käännellä, miksata, säveltää ja – niin. Insiten Suomen kuvaukset loppuu syyskuussa 2019 ja ensi-illan on uhannut heittää elo-syyskuulle 2020 joten siinä tulee n. siis vuosi kyyristeltyä pitkiä päiviä koneen ääressä ja loputtomia puheluita monien eri tahojen kanssa. Jokaisessa pienessä mainoksessakin leikkaus vaihe on mieleinen juuri sen vuoksi että näkee mitä tuli tehtyä ja homma saadaan kasaan. On sekin vain tuskallisen hidas prosessi välillä mutta pakollinen. Kaikki tämä kuitenkin johtaa hetkeen kun koko homma on paketissa ja trailereiden jne. jälkeen  pääsee esittelemään lopullista tuotetta yleisölle.

Mutta näin loppuun vielä parhaat ja pahimmat palat: haastavinta/ikävintä tuotannossa on rahoitus ja kaiken hitaasti eteneminen. Parasta ehdottomasti: uusien ja isojen asioiden luominen ja ihmisten kanssa työskenteleminen.

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13