Step blog

Lost spark

9.5.2020 klo 14:03

Back to the blog. Yllätyksenä ei varmasti kenellekään tule että jos ei koko viimeinen puoli vuotta niin ainakin viimeiset pari viikkoa ovat vähintääkin olleet mielenkiintoisia Rainy Day rintamalla. Koronasta saa lukea kaiken tarpeellisen joka päivä ihan mistä tahansa muualta niinpä en koe tarpeelliseksi analysoida tilannetta maailmalla ja koti Suomessa sen enempää, vaan tässä blogissa haluan enemmänkin rehellisesti avata viimeisen parin vuoden tuntemuksia, tämän hetkistä tilannetta sekä pieniä arvauksia tulevaisuuden näkymistä. Eletään ikäviä, muutosten aikaa ja omalta kohdalta se on tarkoittanut todella ikäviä ratkaisuja sekä pieniä muutoksia arkeen, kuten toimistosta luovutaan tässä kuussa sekä muutenkin pientä down shiftausta tehdään joksikin aikaa.

Lähdetään purkaa konkreettisimmasta asiasta josta saan melkein joka päivä kysymyksiä. Insite tuotanto on ollut jäähyllä pidemmän aikaa mutta nyt tuli seinä vastaan tältä erää joten jouduin ikäväkseni ilmoittamaan että elokuva on nyt tosiaan ennalta määräämättömän aikaa sivussa. Asiaan ei vaikuta vain yksi seikka vaan niiiiiin moni iso ja pieni asia mitä on tullut vastaan tässä vuosien aikana ja kulminoitunut vielä tähän koronan kylkeen. Viimeisin konkreettinen yritys jatkaa tuotantoa kaatui tässä muutama päivä sitten ja sen päätöksen saaminen oli minulle markkeri että tehdäänkö elokuva samantien täysillä loppuun vai jätetäänkö sivuun odottamaan parempaa aikaa. Henkilökohtaisesti päätös oli rankka mutta odotettu. Isoin asia tämmöisessä produktiossa on se kun niin moni muu taho on ollut tukemassa matkaa sekä laittanut itseään, aikaa ja rahaa likoon. Minulle, varsinkaan oma, raha ei merkitse paljoa omissa tempauksissa. Ei ole salaisuus että raha minkä henkilökohtaisesti olen laittanut viimeisen parin vuoden aikana Ensitreffit elokuvaan sekä nyt Insiteen olisi riittänyt ostamaan todella komean omakotitalon mutta loppujen lopuksi se tieto kirpaisee minua paljon vähemmän kuin se pettymys mikä tulee ystäville ja kumppaneille jotka ovat tukeneet projektia sadoilla, tuhansilla tai kymmenillätuhansilla euroilla; laittaneet päiviä, viikkoja tai vuosia aikaansa ja ajatuksia hankkeeseen – ja nyt kuulevat monen kuukauden odottamisen jälkeen että homma ei vieläkään etene.

Kuitenkaan täyteen synkkyyteen en suostu vaipumaan. Tämä vain on nyt henkilökohtaisen jaksamisen, firman sekä maailman tilanne tällä hetkellä hommat ovat vain hieman vaikeampia. Jos elossa ja terveenä säilytään niin Insite tulee kyllä valmistumaan – mutta onko se vuotta myöhemmin mitä alunperin luvattiin ( syksy 2021 ? ) vai vielä myöhempään sitä en tiedä mutta lupaan että ilosanomaa tullaan jakamaan heti kun tiedämme enemmän.

Mutta miten tähän päädyttiin? Mitä tuntemuksia viimeinen parin vuoden matka on herättänyt ja mitkä asiat miestä ahdistaa ja mitkä eivät, mistä burn-out sekä mitä seuraavaksi?

Huomasin muutama kuukausi sitten mielenkiintoisen ilmiön kun moni ihminen kyseli perinteistä kysymystä kaupungilla kohdatessa: kuinka menee? Mä olen sillä lailla hyvin epä-amerikkalainen sekä nähtävästi hieman epä-suomalainenkin kun vastasin kysymykseen niin rehellisesti kuin voi: ei hirveän hyvin. Tämä on yllättänyt monet. Somessa näytän kuulema pirteältä ja hyvinvoivalta ukolta mikä on kyllä totta – omia jokapäiväisiä tuntemuksia en somessa jaa joka päivä ja enkä näekään syytä ilmoittaa aamulla kaikille että nyt vituttaa, nyt harmittaa, nyt ahdistaa. Olen tosi positiivinen persoona ja haluankin jakaa vain positiivisuutta kaikille. Mutta kun kysytään miten menee ja fakta on se että viikkokausiin ei ole nukkunut, selkä kivut on infernaaliset, raha-asiat ovat retuperällään, siltoja katkeilee siellä sun täällä ja ei näe ihan heti valoa tunnelin päässä niin kyllä – kerron miten menee.

Eniten viime kuukausien tilannetta minulla on haitannut asia mistä en ole puhunut läheskään niin paljon kuin olisi varmaan pitänyt mutta se kipinä mikä on tähän asti pitänyt miehen liikkeellä, ja saanut tekemään asioita mitä haluaa, tuntuu olevan himmennyt. Kipinä on jokaiselle tuttu jolla on pienintäkään pakottavaa mielenkiinnon kohdetta tässä maailmassa ja se on minusta pelottava ja masentava asia jos se pääsee katoamaan. Ja kun ratkaisua, lääkettä tai taikatemppua ei tiedä millä sen saa takaisin syttymään ( avantoa, lenkkeilyä, ratsastusta ja kaikkea kokeiltu ) niin sen vuoksi viime kuukaudet ovat olleet hyvin sumussa kävelemistä. Tätä asiaa on kerennyt miettimään vähän liikaakin ja hiljalleen alkaa ymmärtämään pelkästään Insite tuotannon aiheuttamat henkiset kolaukset. Näihinkin uskon että syvennyn blogissa viimeistään kun elokuva on valmis ja voi alkaa muistelemaan koko matkaa hyvine ja huonoine kohtineen. Sillä nyt jos alan vain kertomaan mikä kaikki painaa mieltä viimeisten vuosien ajalta niin moni voi ajatella että no oliko siinä elokuvan tekemisessä mitään kivaa. Ja asian laita ei ole niin. Insite on tuonut elämään niin paljon hyvää, uusia kavereita, kokemuksia ja oppeja – joten päivääkään en vaihtaisi pois. Mutta henkiset ja taloudelliset asiat kun koettelevat tarpeeksi pitkään ja tarpeeksi kovaa niin sitä vain yksinkertaisesti romahtaa. Ja kun sama tapahtuu monta kertaa niin siinähän sitten keräillään palasia ja haetaan motivaatiota.

Mutta nyt on talvi ja kevät masenneltu ja tekohengitystä annettu sen minkä tähän hätään pystyy. Realiteetit ovat mitkä ovat. Tässä vasta kesää kohti mennessä kun on tarttunut pienempiin projekteihin kuten musiikkivideoihin, minisarjoihin ja lyhäreihin niin sitä kautta on päässyt huomaamaan että kyllä se tekemisen ilo vielä siellä on. Viimeisin hauska projekti mikä toteutettiin oli yhteistyössä Vararengasravintolat Oy:n kanssa: Hanat auki. Ravintola ala on kärsinyt koronasta paljon ja halusimme hieman piristää mieliä tällaisella maailmanlopun meiningillä jossa ravintoloitsijat itse heittäytyvät kameran eteen.

Hanat auki oli ilmeisesti hauskaa toteuttaa kaikkien osapuolien mielestä sekä yleisökin ottanut sen mukavasti vastaan joten totta kai tässä jatko-osaa kehitellään ja kuvataan aivan lähipäivinä.

Muita pieniä hankkeita mitä touko-kesäkuussa on tuloillaan ovat mm. kaksi minisarjaa joita olen pyöritellyt muutaman vuoden ajatuksissa mutta nyt kuukausi takaperin vakavasti ehdotin niihin pureutumista ja maailman tilanteen huomioiden haluankin tuottaa viihdettä katsojille mahdollisimman nopealla aikataululla. Näihin palataan aivan lähiviikkoina.

Tekemistä siis riittää näiden saralla. Kiitollinen myös olen että pieniä ja suuria töitä on riittänyt tässäkin maailman tilanteessa jonkin verran mutta kyllä näitä talous sotkuja saa vielä selvitelläkin jonkun aikaa.

Tämä harmittaa kun ei useammin osaa todeta ääneen kuinka kiitollinen sitä loppuunsa onkaan siitä piiristä jonka on onnistunut joko taidolla tai tuurilla keräämään ympärille joiden kanssa nauttia hyvistä asioista ja jotka ovat läsnä myös huonoina aikoinakin. Muut sankarit ovat sitten oma lukunsa jotka pyrkivät olemaan vain hidasteena tai vaikuttamassa negatiivisesti toimintaan. Epäilijöitä on riittänyt ja tulee aina riittämäänkin, niinhän se on. Hauskaa vain että ne eivät onneksi vaikuta omaan toimintaan millään muotoa. Oli sitten kyse kollegasta tai kenestä vain niin olen jopa alkanut sairaalla tavalla nauttimaan ennen kaikkea itseäni vanhempien ja kokeneempien tekijöiden reaktioista kun hoksaavat että kyllä – Jere on niin tyhmä että se aikoo tehdä juuri niin miten sinä sanot että ’ei noin voi tehdä’. Elokuvia pitää tehdä odottaen elokuvasäätiöltä rahaa ja prosessi menee näin ja näin ja näin. Totta, vähemmän stressiä olisi budjeteista jos taivaalta tipahtaa rahasäkki niskaan mutta ennen kuin tipahtaa aion tehdä juuri sitä mitä haluan ja haluamallani tavalla. En tiedä miten tämä on keneltäkään pois – mutta nähtävästi on.

Oman matkan aikana arvostus tiettyä tekijöitä kohtaan on moninkertaistunut kun ymmärtää millaisten ponnistusten takana tietyt hankkeet ovat. Vertaistukea onneksi on saatavilla myös täällä kehä kolmosen ulkopuolella ja jopa vähän konkreettisempaa sellaista. Sekä näiden muutamien jäärien ohella olen yllättynyt siitä kuinka paljon oma toiminta tuntuu myös vaikuttavan positiivisesti eri ihmisiin; elokuva alalla, alalle haluaville tai jopa ihan toisissa hommissa oleviin ihmisiin. En ennen uskonutkaan miten rohkaisevaa on saada sähköpostia tutulta tai tuntemattomalta missä kertoo itsestään ja kuinka mun toiminta on saanut uskomaan omiin hankkeisiin joista ei ole ennen puhunut monellekaan, saanut tekemään uusia ratkaisuja esimerkiksi työn suhteen – tai sitten ihan vain on halunnut olla yhteydessä ja kannustaa jatkamaan. Tämä on merkinnyt hyvin paljon.

Ajatuksia ja tuntemuksia siis on pää täynnä. Eletään vaikeita aikoja ja toivon että omalla toiminnalla voin joillekin tuoda positiivisuutta päivään. Yhdessä tästä selvitään!

Kiitos että jaksoit lukea blogin. Kommentteja ja kysymyksiä saa heittää niin kuin ennenkin. Tsemppiä kaikille.

  • Jere

 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 21