Step blog

Tässäkö tää oli?

13.7.2020 klo 09:49

No siinähän se taisi olla ( nauruhymiö johonkin tähän).

Lomailua tuli harrastettua sen verran että muutama päivä vietettiin Helsingissä sekä kotiin tullessa vielä päivä mökillä löhöillessä mutta nyt alkoikin sen verran kasaantua työhommia sekä sormet syyhyämään töiden tekoon että ei ollut oikeastaan mitään järkeä yrittää lomailla. Minkäs teet. Ainahan on ensi vuoden heinäkuu. Mutta – ei anneta sen masentaa. Nyt on kevät masenneltu – teen kaikkeni että syksystä ei tule samanlainen ja targetteja seuraavalle puolelle vuodelle on monta. Ehkä tärkeimpänä elokuvaprojektimme Insite joka on lojunut pöydällä pölyttymässä jo jonkin aikaa.

Tavoite on saada Insite liki valmiiksi ennen joulua jotta voidaan keväällä viimeistellä kaikessa rauhassa sekä suunnitella tarkkaa julkaisu ajankohtaa sekä tapaa. Syksyn mittaan julkaistaan myös paljon materiaalia teasereiden ja trailereiden muodossa, paljon Youtube videoita elokuvan tekemisestä ja kaikkea kivaa. Pysykää siis matkassa!

Palataanpa hetkeksi Helsingin loman kuulumisiin …

Oli outoa käydä pitkästä aikaa Helsingissä. Normaalisti sen pari kertaa kuukaudessa siellä pörräävänä kun tuleekin tilanne että kuukausiin ei ole ollut mitään asiaa pääkaupunkiseudulle niin tuntui kyllä kuin lomalle olisi lähdössä. Maailman ihanin siskoni lahjoitti hotellihuoneen minulle ja Lauralle jossa yövyimme kolme yötä. Ja muutaman tiiman varoitusajalla matkaan lähti myös ystävämme Janne. Hänellä oli omat menot Helsingissä mutta hän sai hotellista huoneen aivan meidän vierestä niin iltaiset juttu tuokiot olivat paikallaan.

Itse yritin olla hyvin lomamoodissa koko reissun ilman mitään suunnitelmia. Laura oli suunnitellut vain muutamat paikat missä käydään pyörähtämässä sekä varasi ravintolat illalle. Seurasaaressa tuli käytyä sekä muutamassa muussa uudessa paikassa, mutta parasta totta kai reissussa on aina nähdä ystäviä joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. Tulisivat ihmiset joskus tänne Savoon …

Monta kertaa tuli käytyä keskusteluja että miksei muutettaisi Helsinkiin. Ei Helsingissä mitään vikaa ole mutta kun on tällainen savolainen pienen kylän immeinen niin kyllähän se iso kirkko pelottaa. Ei vaineskaan. En ole sulkenut mitään paikkakuntia pois minne muuttaisi joskus mutta kyllä vain Varkaus ja ennen kaikkea Saimaan rannat on se minne minä kuulun ja niin kauan kun ei ole erittäin pakottavaa syytä tai halua muuttaa pois niin ei minua täältä myös saakaan.

Viimeinen ehtoollinen, eli aampala, perjantai aamuna Scandic Parkissa hyvin rauhallisissa tunnelmissa ja tästä meidän oli määrä vielä suunnistaa Porvoon vanhaan kaupunkiin. Kyllähän paikka oli kaunis ja ennen kaikkea kuvauksellinen. Mutta tällainen jäärä mies kun pääsee loma mootiin niin kävely tuottaa melkein ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Minulle riittää oikein hyvin jos nainen on kauppoja kiertelemässä ja haluaa suorittaa puolimaratonin niin minä etsin oikein mukavan nurkkauksen jostain kuppilasta ja istun hetken vain hiljaa. Mielelläni ihailen vielä vaikka maisemia. Mutta Porvoon vanha kaupunki tuli rullattua ympäri ja sitten hyvän lounaan jälkeen reippain mielin muutaman tunnin ajo takaisi kotiin.

Nyt sitten onkin tehtävää. Pyrin dokumentoimaan matkaa elokuvien, mainosten ja muiden mietteiden parissa mahdollisimman paljon ja toivon että joku saa niistä jotain irti. Beast mode on siis ja eikun töiden pariin!

J

 

 

 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 21